LONTOO - TRAVEL DIARY 2018
"Maailma ei lopu Joroisiin!" - Matti Nykänen
Yli puolen vuoden haaveilun ja monen kuukauden suunnittelun ja odottamisen jälkeen koitti syysloma täällä Mikkelissäkin, joten koneen nokka osoitti tiistaiaamuna 23.10. kello 8 kohti Lontoota. Kyseinen kaupunki on ollut mun matkakohdelistalla jo vuosia, ja viimein pääsin oikeasti toteuttamaan toiveen! Halvimmat lennot oli Finnairin suorat, ja ne oli hankittu jo kesällä. Tästäkin matkasta on kyllä taas kiittäminen työpaikkaa ja sen tuomia rahoja, jotka voi käyttää parhaalla tavalla: Hankkimalla erilaisia kokemuksia.
tiistai, day 1
Lento lähti jo kahdeksalta, ja vaikka nukuttiin Helsingissä edeltävä yö, joutui herätyksen säätämään vaille viideksi. Ei kuitenkaan jätetty kentälle liikaa turhaa aikaa, koska matkustettiin kevyesti käsimatkatavaroiden voimalla.
Aikaeron ansiosta Lontoossa oltiin jo yhdeksän maissa. Ensimmäiset pari tuntia kului kuitenkin Heathrow'sta pois selviytymiseen ja Oyster Cardien ostoon. Pienen googlailutuokion jälkeen löydettiin kentältä infopiste, jolta pystyi ostamaan Oyster-kortin. Nainen selitti meille eri vaihtoehdoista, ja päädyttiin ottamaan pay as you go -vaihtoehto. Käytännössä se tarkoitti saldon lataamista kortille, ja sitä näyttämällä busseissa, juna- ja metroasemilla (kaikki Lontoon sisäinen liikenne!) kortilta veloittui tietty summa, joka määräytyi hieman ruuhka-aikojen ja etäisyyksien mukaan (tulee halvemmaksi ja helpommaksi, kuin lippujen erikseen ostaminen; lisäksi joka päivälle oli liikuttujen etäisyksien mukaan raja, jonka täytyttyä päivän loput matkat tulivat veloituksetta). Ladattiin korteille aluksi kolmekymmentä puntaa, mutta lopulta meillä meni kortin hinnan (5£) mukaanlukien liikkumiseen 50£. Se olikin yksi reissun suurimpia rahareikiä, mutta haluttiin pystyä käymään monessa paikassa helposti. Metrokartta tuli tutuksi ja kuluneeksi käytössä. Huvittavaa on, että osaan nyt käyttää paremmin Lontoon metroja kuin Mikkelin busseja.
Hotellille oltiin ilmoitettu menevämme yhdeltä, joten jouduttiin nauttimaan matkatavaroiden seurasta vielä kierrellessämme muutamia perusnähtävyyksiä ja käydessämme syömässä perinteiset Fish&Chips -annokset. Big Ben jäi näkemättä, lukuunottamatta kelloa, sillä se oli paketoitu remonttikuntoon.
Hotelli oli halpa, ja siltä se näyttikin. Ovimatto oli violetti, rispaantunut ja kuoppaansa painunut. Soitin ovikelloa ja mukava mies tuli avaamaan sen, johdatti meidät kapeisiin kellariportaisiin ja toimistoonsa, johon hädin tuskin mahtui itse istumaan. Haisi hieman homeelta. Hän kuvasi passini ja varmisti oikeutemme majailla hotellissa, ja sitten johdatti meidät kapeita portaita neljänteen kerrokseen. Jalat maitohapoilla pääsimme huoneeseemme, joka oli yllättävän siisti! Yhteiset vessa- ja suihkutilat näyttivät vastaremontoiduilta ja huone oli ihan viihtyisä, mitä nyt pientä tapetin halkeilua. Siellä nukuin hyvin neljä yötä.
Suihkusta tuli kuitenkin vain kuumaa vettä, joka hankaloitti suihkussa käymistäni (en kestä kovin kuumaa vettä). Olen kuitenkin alkanut jälkeenpäin miettiä, osasimmeko sittenkään käyttää suihkua oikein; käänsin lähinnä vasemmanpuoleista nuppia, koska se vaikutti siltä, että se saa aikaiseksi veden tulemisen suihkupäästä. Oikeanpuoleista nuppia kääntämällä ei tuntunut tapahtuvan mitään. Englannissa kuitenkin kylmä ja kuuma tulevat usein eri hanoista (kuten esim. huoneemme nurkassa sijaitsevasta lavuaarista). Pohdin siis, käänsimmekö vasenta liikaa, joka perinteisesti on kuuma vesi, ja siksi saimme vain kuumaa vettä! Ehkä suihkun ei ollut tarkoituskaan toimia vain siitä yhdestä nupista? Saattaa olla, ettei yksinkertaisesti osattu käyttää suihkua oikein. Se jää nyt arvoitukseksi.
Hotellilta lähdettiin ihailemaan Notting Hilliä ja pastellitaloja, illalla käveltiin vielä pimeää Oxford Streetiä pitkin palatessamme Piccadilly Circukselta. Kävelyä kertyikin metroista huolimatta ekana päivänä 17 km, jalkoja särki.
keskiviikko, day 2
Kokeiltiin hotellin aamupalaa, joka sisältyi hintaan. Emme kuitenkaan vaivautuneet käymään enää muina aamuina, sillä Starbucks houkutteli enemmän, kuin murukahvi ja paahtoleipä.
Aamupäivästä osa kului St. James's Parkissa, jossa koin ensimmäisiä yllätyksiä; oravat, lähinnä niiden määrä ja kesyys! En ollut tiennyt, että oravat uskaltaisivat oikeasti tulla tutkimaan kättä herkkujen varalta ja kiipeilemään jalkoja pitkin. Harmitti hiukan, ettei ollut minkäänlaisia herkkupaloja mukana, mutta ainakin räpsin kuvia hullun lailla.
Chinatown osui matkamme varrelle, kun suunnattiin British Museumiin, joten käytiin vähän fiilistelemässä aasialaisia puoteja. British Museumille saapuessa tarkistettiin laukut, ja jostain syystä laukkuani tarkastava mies kysyi, olenko kahdeksaatoista ja onko minulla aseita; en ollut kuullut hänen kysyvän sitä juuri muilta! Ehkä näytin rikolliselta. Museo oli valtava, enkä usko että kiersimme läheskään kaikkea.
Sitten suunta kohti King's Crossin asemaa ja hyvää pizzapaikkaa, Pizza Unionia. Testasin ensimmäistä kertaa kananmunaa pitsassa, ja se toimi yllättävän hyvin. Lähdettiin aseman sisälle seikkailemaan, nähtiin Platform 9 3/4 ja käväistiin Harry Potter -puodissa. Jos en olisi hillinnyt itseäni (tai minua ei olisi hillitty...), mukaan olisi varmaan lähtenyt Hedwig-pehmo ja muuta sälää. Selvisin kuitenkin pankkikortti tyytyväisenä ulos kaupasta.
Illemmalla lähdettiin hieman kauemmaksi Richmond Parkiin, joka on tunnettu peuroistaan. Aurinko laski näyttävästi, mutta turhan aikaisin, joten jouduimme aika pian lähtemään peurojen keskeltä pois valon puutteen vuoksi. Toinen puistokohteemme oli mennyt myös jo kiinni, joten visiitti niillä seuduilla jäi hieman suunniteltua lyhyemmäksi.
torstai, day 3
Oltiin varattu SkyGarden, miltei pilvenpiirtäjäkorkeudella sijaitseva sisäpuutarha, kellonajalle 10.30, joten se oli aamun ensimmäinen kunnon aktiviteetti (tämäkin ilmainen, netistä vain piti ajoissa varata, etteivät paikat lopu!). Ehdittiin kuitenkin käydä ensin ihailemassa Tower Bridgeä.
SkyGardenissa oli erilaisia kasveja ja pari ravintolaa. Se ei ollut mikään valtava paikka, mutta todella hieno. Sieltä oli myös mukavat maisemat Lontoon ylle. Vietettiin siellä meille annettu tunti, ja jatkettiin matkaa taas hieman kauemmaksi Southalliin, intialaiselle alueelle. Siellä käytiin syömässä hyvässä kasvisruokaintialaisessa (tilattiin neljää eri ruokaa, koska haluttiin testata erilaisia: Jaksettiin kuitenkin kaikki!). Yksi annoksista oli kyllä aika tulinen, ja kieleni koki pientä kuolemaa. Paikka oli kuitenkin todella hyvä, ja halpakin.
Illalla raahauduttiin vielä pariin vaatekauppaan, joista en itse löytänyt mitään (harvinaista, lisäksi matkaseurani esti minua tuhlaamasta liiaksi :--D), mutta Jossulle nappasin tuliaisiksi mustia nilkkasukkia (hän oli tilannut erikseen minulta "tuo Lontoon Primarkista!").
perjantai, day 4
Viimeinen kokonainen päivä lähti käyntiin Starbucksissa. Alunperin suunnitelmana oli lähteä Lontoon ulkopuolelle rannikolle, mutta hintojen hipoessa pilviä päädyttiin viettämään tämäkin päivä ihan Lontoossa. Nähtävää riittää kyllä, joten suunnitelman muuttuessa ei ainakaan mua harmittanut yhtään.
Päivä omistettiin suurelta osin shoppailulle; käytiin eräässä kauppakeskuksessa ja pyörittiin lisää Oxford Streetillä. Sain ostettua erilaisia herkkuja ja teetä, pari paitaa myös. Kulutin kuitenkin huomattavasti vähemmän rahaa, kuin olin luullut, mikä on tietenkin vain hyvä juttu. Syömässä käytiin Chipotlessa, todella hyvät burritot.
lauantai, day 5
Lennon oli määrä lähteä vasta illasta, joten päivällä oli vielä paljon aikaa tehdä kaikkea. Tavarat jätettiin säilöön johonkin kampaamoon Paddingtonin aseman vierellä, hieman kummallinen järjestely, mutta toimi. Päästiin ilman matkatavaroita tutustumaan Tate Moderniin, jossa oli mielenkiintoisia näyttelyitä meneillään. Lisäksi syötiin valtava ja maukas donitsi, sellaisia ei kyllä Suomesta saa! Ihan supertäyttävää, jaettiin se kahtia.
Käytiin myös Camden Marketissa, joka oli ihan täynnä ihmisiä, joten kaupoissa ei juuri pyöritty. Mentiin syömään thai-kiinalaiseen buffetiin, jossa saatiin käytettyä kolikot miltei viimeistä senttiä myöten; mulle jäi tiistaina nostamastani 20£ vain yksi penny jäljelle. Mua alkoi tässä vaiheessa vähitellen stressaamaan, että pitäisi alkaa lähteä kentälle (kello oli jotain vaille viisi, lento lähti puoli kahdeksan). Noustiin kaksikerroksisen, punaisen bussin kyytiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa reissumme aikana, ja päästiin vieläpä ihan eteen kakkoskerroksessa; valtavasta ikkunasta näki viimeisen kerran Lontoon maisemia. Bussi meni mulle ihan huvipuistolaitteesta, jotenkin jännittävää istua niin korkealla hurjan liikenteen seassa.
Paddingtonissa matkatavarat saatuamme tarkoitus oli mennä junalla kentälle, jotta päästäisiin nopeammin perille. Luultiin kuitenkin aluksi, että asemalta lähtevät junat ovat vain Heathrow Expressin, johon Oysterit eivät käy. Päädyttiin sitten metroon pienen säädön jälkeen. Matka kesti lopulta yli tunnin, ja stressitasot alkoivat olla korkeat; metron pysähtyessä Terminals 2, 3 and 4 -pysäkille oli enää alle tunti aikaa lentomme lähtöön. Pikakävelyä oikealle terminaalille, turvatarkastusjonossa vaille seitsemän. Portilla pitäisi olla alle vartin päästä, viittä yli seitsemän.
Tarkastusten jälkeen vilkaisin kelloa, 19.07. Aikataulut seinillä ilmoittivat gate closing. Pieni paniikki alkoi hiipiä mieleen, ehditäänkö koneeseen? Juoksimme portillemme, jossa meitä odotettiinkin. Mulle oltiin yritetty jo soittaa. Olimme viimeiset, juuri ajoissa. Koneessa sydämentykytykset vihdoin palasivat tavalliselle tasolle (paitsi noustessa, turbulenssissa ja laskeutuessa; jännitän hiukan lentokoneissa). Sellainen spurtti matkan päätteeksi. Ei enää noin kiireisiä lähtöjä, kiitos!
Kokonaisuudessaan matka oli tosi onnistunut ja hyvä, Lontoo on kyllä kiva. Hyvä maku jäi suuhun ja metrokarttaa katselen päiväkirjan välistä haikein mielin. Kiitos matkaseuralle!
Yli puolen vuoden haaveilun ja monen kuukauden suunnittelun ja odottamisen jälkeen koitti syysloma täällä Mikkelissäkin, joten koneen nokka osoitti tiistaiaamuna 23.10. kello 8 kohti Lontoota. Kyseinen kaupunki on ollut mun matkakohdelistalla jo vuosia, ja viimein pääsin oikeasti toteuttamaan toiveen! Halvimmat lennot oli Finnairin suorat, ja ne oli hankittu jo kesällä. Tästäkin matkasta on kyllä taas kiittäminen työpaikkaa ja sen tuomia rahoja, jotka voi käyttää parhaalla tavalla: Hankkimalla erilaisia kokemuksia.
tiistai, day 1
Lento lähti jo kahdeksalta, ja vaikka nukuttiin Helsingissä edeltävä yö, joutui herätyksen säätämään vaille viideksi. Ei kuitenkaan jätetty kentälle liikaa turhaa aikaa, koska matkustettiin kevyesti käsimatkatavaroiden voimalla.
Aikaeron ansiosta Lontoossa oltiin jo yhdeksän maissa. Ensimmäiset pari tuntia kului kuitenkin Heathrow'sta pois selviytymiseen ja Oyster Cardien ostoon. Pienen googlailutuokion jälkeen löydettiin kentältä infopiste, jolta pystyi ostamaan Oyster-kortin. Nainen selitti meille eri vaihtoehdoista, ja päädyttiin ottamaan pay as you go -vaihtoehto. Käytännössä se tarkoitti saldon lataamista kortille, ja sitä näyttämällä busseissa, juna- ja metroasemilla (kaikki Lontoon sisäinen liikenne!) kortilta veloittui tietty summa, joka määräytyi hieman ruuhka-aikojen ja etäisyyksien mukaan (tulee halvemmaksi ja helpommaksi, kuin lippujen erikseen ostaminen; lisäksi joka päivälle oli liikuttujen etäisyksien mukaan raja, jonka täytyttyä päivän loput matkat tulivat veloituksetta). Ladattiin korteille aluksi kolmekymmentä puntaa, mutta lopulta meillä meni kortin hinnan (5£) mukaanlukien liikkumiseen 50£. Se olikin yksi reissun suurimpia rahareikiä, mutta haluttiin pystyä käymään monessa paikassa helposti. Metrokartta tuli tutuksi ja kuluneeksi käytössä. Huvittavaa on, että osaan nyt käyttää paremmin Lontoon metroja kuin Mikkelin busseja.
Hotelli oli halpa, ja siltä se näyttikin. Ovimatto oli violetti, rispaantunut ja kuoppaansa painunut. Soitin ovikelloa ja mukava mies tuli avaamaan sen, johdatti meidät kapeisiin kellariportaisiin ja toimistoonsa, johon hädin tuskin mahtui itse istumaan. Haisi hieman homeelta. Hän kuvasi passini ja varmisti oikeutemme majailla hotellissa, ja sitten johdatti meidät kapeita portaita neljänteen kerrokseen. Jalat maitohapoilla pääsimme huoneeseemme, joka oli yllättävän siisti! Yhteiset vessa- ja suihkutilat näyttivät vastaremontoiduilta ja huone oli ihan viihtyisä, mitä nyt pientä tapetin halkeilua. Siellä nukuin hyvin neljä yötä.
Suihkusta tuli kuitenkin vain kuumaa vettä, joka hankaloitti suihkussa käymistäni (en kestä kovin kuumaa vettä). Olen kuitenkin alkanut jälkeenpäin miettiä, osasimmeko sittenkään käyttää suihkua oikein; käänsin lähinnä vasemmanpuoleista nuppia, koska se vaikutti siltä, että se saa aikaiseksi veden tulemisen suihkupäästä. Oikeanpuoleista nuppia kääntämällä ei tuntunut tapahtuvan mitään. Englannissa kuitenkin kylmä ja kuuma tulevat usein eri hanoista (kuten esim. huoneemme nurkassa sijaitsevasta lavuaarista). Pohdin siis, käänsimmekö vasenta liikaa, joka perinteisesti on kuuma vesi, ja siksi saimme vain kuumaa vettä! Ehkä suihkun ei ollut tarkoituskaan toimia vain siitä yhdestä nupista? Saattaa olla, ettei yksinkertaisesti osattu käyttää suihkua oikein. Se jää nyt arvoitukseksi.
Hotellilta lähdettiin ihailemaan Notting Hilliä ja pastellitaloja, illalla käveltiin vielä pimeää Oxford Streetiä pitkin palatessamme Piccadilly Circukselta. Kävelyä kertyikin metroista huolimatta ekana päivänä 17 km, jalkoja särki.
keskiviikko, day 2
Kokeiltiin hotellin aamupalaa, joka sisältyi hintaan. Emme kuitenkaan vaivautuneet käymään enää muina aamuina, sillä Starbucks houkutteli enemmän, kuin murukahvi ja paahtoleipä.
Aamupäivästä osa kului St. James's Parkissa, jossa koin ensimmäisiä yllätyksiä; oravat, lähinnä niiden määrä ja kesyys! En ollut tiennyt, että oravat uskaltaisivat oikeasti tulla tutkimaan kättä herkkujen varalta ja kiipeilemään jalkoja pitkin. Harmitti hiukan, ettei ollut minkäänlaisia herkkupaloja mukana, mutta ainakin räpsin kuvia hullun lailla.
Sitten suunta kohti King's Crossin asemaa ja hyvää pizzapaikkaa, Pizza Unionia. Testasin ensimmäistä kertaa kananmunaa pitsassa, ja se toimi yllättävän hyvin. Lähdettiin aseman sisälle seikkailemaan, nähtiin Platform 9 3/4 ja käväistiin Harry Potter -puodissa. Jos en olisi hillinnyt itseäni (tai minua ei olisi hillitty...), mukaan olisi varmaan lähtenyt Hedwig-pehmo ja muuta sälää. Selvisin kuitenkin pankkikortti tyytyväisenä ulos kaupasta.
Illemmalla lähdettiin hieman kauemmaksi Richmond Parkiin, joka on tunnettu peuroistaan. Aurinko laski näyttävästi, mutta turhan aikaisin, joten jouduimme aika pian lähtemään peurojen keskeltä pois valon puutteen vuoksi. Toinen puistokohteemme oli mennyt myös jo kiinni, joten visiitti niillä seuduilla jäi hieman suunniteltua lyhyemmäksi.
torstai, day 3
Oltiin varattu SkyGarden, miltei pilvenpiirtäjäkorkeudella sijaitseva sisäpuutarha, kellonajalle 10.30, joten se oli aamun ensimmäinen kunnon aktiviteetti (tämäkin ilmainen, netistä vain piti ajoissa varata, etteivät paikat lopu!). Ehdittiin kuitenkin käydä ensin ihailemassa Tower Bridgeä.
SkyGardenissa oli erilaisia kasveja ja pari ravintolaa. Se ei ollut mikään valtava paikka, mutta todella hieno. Sieltä oli myös mukavat maisemat Lontoon ylle. Vietettiin siellä meille annettu tunti, ja jatkettiin matkaa taas hieman kauemmaksi Southalliin, intialaiselle alueelle. Siellä käytiin syömässä hyvässä kasvisruokaintialaisessa (tilattiin neljää eri ruokaa, koska haluttiin testata erilaisia: Jaksettiin kuitenkin kaikki!). Yksi annoksista oli kyllä aika tulinen, ja kieleni koki pientä kuolemaa. Paikka oli kuitenkin todella hyvä, ja halpakin.
Kierreltiin myös Little Veniceä, joka ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Vesi myös haisi paikoitellen tosi pahalle, joessa lillui muovipulloja sun muuta. Sieltä seikkailtiin nopeasti jälkkärille, vetäisemään kuplavohvelit, ihan superhyvää! Kyseinen paikka, Bubblewrap Waffle, löytyy ainakin Chinatownista.
Illalla raahauduttiin vielä pariin vaatekauppaan, joista en itse löytänyt mitään (harvinaista, lisäksi matkaseurani esti minua tuhlaamasta liiaksi :--D), mutta Jossulle nappasin tuliaisiksi mustia nilkkasukkia (hän oli tilannut erikseen minulta "tuo Lontoon Primarkista!").
perjantai, day 4
Viimeinen kokonainen päivä lähti käyntiin Starbucksissa. Alunperin suunnitelmana oli lähteä Lontoon ulkopuolelle rannikolle, mutta hintojen hipoessa pilviä päädyttiin viettämään tämäkin päivä ihan Lontoossa. Nähtävää riittää kyllä, joten suunnitelman muuttuessa ei ainakaan mua harmittanut yhtään.
Päivä omistettiin suurelta osin shoppailulle; käytiin eräässä kauppakeskuksessa ja pyörittiin lisää Oxford Streetillä. Sain ostettua erilaisia herkkuja ja teetä, pari paitaa myös. Kulutin kuitenkin huomattavasti vähemmän rahaa, kuin olin luullut, mikä on tietenkin vain hyvä juttu. Syömässä käytiin Chipotlessa, todella hyvät burritot.
lauantai, day 5
Lennon oli määrä lähteä vasta illasta, joten päivällä oli vielä paljon aikaa tehdä kaikkea. Tavarat jätettiin säilöön johonkin kampaamoon Paddingtonin aseman vierellä, hieman kummallinen järjestely, mutta toimi. Päästiin ilman matkatavaroita tutustumaan Tate Moderniin, jossa oli mielenkiintoisia näyttelyitä meneillään. Lisäksi syötiin valtava ja maukas donitsi, sellaisia ei kyllä Suomesta saa! Ihan supertäyttävää, jaettiin se kahtia.
Käytiin myös Camden Marketissa, joka oli ihan täynnä ihmisiä, joten kaupoissa ei juuri pyöritty. Mentiin syömään thai-kiinalaiseen buffetiin, jossa saatiin käytettyä kolikot miltei viimeistä senttiä myöten; mulle jäi tiistaina nostamastani 20£ vain yksi penny jäljelle. Mua alkoi tässä vaiheessa vähitellen stressaamaan, että pitäisi alkaa lähteä kentälle (kello oli jotain vaille viisi, lento lähti puoli kahdeksan). Noustiin kaksikerroksisen, punaisen bussin kyytiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa reissumme aikana, ja päästiin vieläpä ihan eteen kakkoskerroksessa; valtavasta ikkunasta näki viimeisen kerran Lontoon maisemia. Bussi meni mulle ihan huvipuistolaitteesta, jotenkin jännittävää istua niin korkealla hurjan liikenteen seassa.
Paddingtonissa matkatavarat saatuamme tarkoitus oli mennä junalla kentälle, jotta päästäisiin nopeammin perille. Luultiin kuitenkin aluksi, että asemalta lähtevät junat ovat vain Heathrow Expressin, johon Oysterit eivät käy. Päädyttiin sitten metroon pienen säädön jälkeen. Matka kesti lopulta yli tunnin, ja stressitasot alkoivat olla korkeat; metron pysähtyessä Terminals 2, 3 and 4 -pysäkille oli enää alle tunti aikaa lentomme lähtöön. Pikakävelyä oikealle terminaalille, turvatarkastusjonossa vaille seitsemän. Portilla pitäisi olla alle vartin päästä, viittä yli seitsemän.
Tarkastusten jälkeen vilkaisin kelloa, 19.07. Aikataulut seinillä ilmoittivat gate closing. Pieni paniikki alkoi hiipiä mieleen, ehditäänkö koneeseen? Juoksimme portillemme, jossa meitä odotettiinkin. Mulle oltiin yritetty jo soittaa. Olimme viimeiset, juuri ajoissa. Koneessa sydämentykytykset vihdoin palasivat tavalliselle tasolle (paitsi noustessa, turbulenssissa ja laskeutuessa; jännitän hiukan lentokoneissa). Sellainen spurtti matkan päätteeksi. Ei enää noin kiireisiä lähtöjä, kiitos!
Kokonaisuudessaan matka oli tosi onnistunut ja hyvä, Lontoo on kyllä kiva. Hyvä maku jäi suuhun ja metrokarttaa katselen päiväkirjan välistä haikein mielin. Kiitos matkaseuralle!
Kommentit
Lähetä kommentti