Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

MINÄ NÄEN SINUN FACEBOOK-SEINÄSI

Kuva
"Sellaista päivää ei ole, ettei joku soittaisi ja kysyisi mitä kuuluu. Joskus tekis mieli sanoa, että vittuako se sulle kuuluu." - Matti Nykänen Nykäseen saattaa samaistua, kun ihmiset alkavat kyselemään liian henkilökohtaisia. Nykypäivänä kysyminen alkaa kuitenkin olla onneksi jo turhaa; Instagram-, Tinder- ja Facebook -profiileista saadaan kaivettua kaikki oleellinen. Hesari kertoi Ruudun takaa -jutussaan somestalkkaamisesta. Jutun tarinan päähenkilö Helena stalkkasi puolisoaan somessa ja sai selville tämän salasuhteen. Tarina sisältää monia erilaisia puolia, joista voidaan olla sekä huolissaan että mielissään. 1) Salasuhde selvisi. Sehän on hyvä juttu? Pettäminen on väärin. 2) Stalkkaaminen kertoo luottamuksen puutteesta, eikä kaikki ole hyvin, jos asioista ei voi puhua kasvotusten. 3) Entä jos Helena olisi vetänyt vääriä johtopäätöksiä ja syyttänyt miestään turhaan? Nettitirkistely on taitolaji. 4) Mitä tarkoittaa yksityisyydensuoja? Stalkkaaminen ylipääns

INTERRAIL + ROADTRIP 2018, OSA 3

Kuva
"Saksa-Itävalta on mun toinen kotimaa" - Matti Nykänen BRATISLAVA, Slovakia Wienissä vietettiin kaksi yötä, mutta käytiin sieltä käsin päiväreissulla Bratislavassa, sillä suora junayhteys oli vain tunnin verran. Bratislavastakaan ei ollut mitään ennakkotietoja (eikä ensin edes tiedetty, oltiinko menossa Sloveniaan vai Slovakiaan...), mutta ihan suloinen paikka oli. Pyörittiin hiukan vanhassa kaupungissa, käväistiin korkealla Ufo Towerissa (pelottava hissi remonttiolosuhteissa) sekä tuhlattiin kauppakeskuksessa rahaa. Bratislava ei jäänyt mieleen erityisesti, mutta ei siitä pahaa sanottavaa ole. OSWIECIM, Puola Seuraava siirtyminen olikin taas väsyttävä. Yöjunalla selviydyttiin Oswiecimiin Wienistä (matkalla kolmet poliisit kävivät tutkimassa junaa), ja muutamien tuntien yöunien jälkeen oltiin aamuviideltä Oswiecimissa. Hengailtiin asemalla tunti ja lähdettiin kävelemään Auschwitzin suunnille, jossa oltiin sovittu tapaavamme miesporukka. Oswiecimin vanha kau

ELÄMYSMATKAILUA AJOKOLMETUNTISELLA HAUKIVUOREEN

Kuva
"Jos minulta on ennen lähtenyt mopo käsistä niin nyt lähti kyllä sanoisinko että formula." - Matti Nykänen Tai mun tapauksessa ennemminkin henkilöauto, eikä sekään käsistä lähtenyt, vaan pysyi hyvin alla reilu sadan kilometrin ja kolmetuntisen ajotuokion ajan.  Iskä toimii mun ajo-opettajana opetusluvilla, ja etsiessämme parkkipaikkaa apteekkistopille päädyttiinkin ajamaan Haukivuorelle Mikkelistä. Tarkoituksena löytää Haukivuoren keskusta ja vaakuna. "Haukivuori on vähänniinkuin kalakukko, miten ne liittyy toisiinsa. Mitä se hauki siellä vuorella tekee?" (Sitten kun multa joskus loppuu Nykäsen lainaukset, siirryn iskän lentäviin lauseisiin). Ensin ajoin Haukivuoren satamaan ja Google Mapsin nainen meni sekaisin (kohteena oli keskusta, mutta kurvattiin ostamaan muumilimua). Ihan nätit maisemat. Matka jatkui tulkintamme mukaan Haukivuoren koulun pihalle Hauki-Hallin viereen. Oltiin ihan vaikuttuneita hallista, se oli jo ihan hieno. Vaakuna oli

KESÄN VIIMEINEN MÖKKIREISSU

Kuva
"Jos mies on lomalla, naiset pitävät turpansa kiinni." - Matti Nykänen Kesä on ollut kiireinen (kuitenkin hyvällä tavalla) ja vain sujahtanut ohi. Normaalisti mökillä tulee vietettyä aikaa kyllästymispisteeseen asti, mutta tänä kesänä aikaa mökilläoloon on oikein pitänyt etsiä työvuorojen ja ulkomaanmatkojen seasta. Onneksi vielä pari yötä tyhjää löytyi kalenterista, joten lähdettiin ystävän kanssa mökille äitin, isovanhempien ja nuoremman veljen seuraksi. Tankattiin ajomatkalla mäkkärissä ja saavuttuamme pulahdettiin heti uimaan. Mexican train -turnauksen aloitus ja pian nukkumaan pois univelkoja. Mökki on se paikka, jossa ei tarvitse tehdä yhtään mitään, mutta jossa kuitenkin tulee tehtyä hirveästi kaikkea ihan huomaamattaan. Kellon ympäri nukutuilla unilla jaksettiin lähteä Repoveden kansallispuistoon Ketunlenkille, jota on tullut kierrettyä paljon Repovedellä sijaitsevan mökin johdosta (ystävälle oli kuitenkin ihan eka kerta). Äitin suosituksesta kierrettiin lenk

INTERRAIL 2018, OSA 2

Kuva
"Saksa-Itävalta on mun toinen kotimaa" - Matti Nykänen Seuraava vaihe matkasta sisälsi taas vaikka minkämoisia koukeroita. Luxembourgista lähdettiin taas kohti Saksaa ja Mosbachia, jossa eräs tuttavamme oli luvannut meitä majoittaa. Matkalla pysähdyimme pariksi tunniksi ihastuttavaan Trieriin, jossa kerittiin hiukan tutustua vanhaan kaupunkiin ja ihastua mukavan kahvilan tarjoilijaan. Yö vietettiin Mosbachissa ja matka jatkui parin tunnin stopille Heidelbergiin. Näkemisen arvoinen pikkukaupunki; vuoristossa sijaitsevat talot ja linnat vievät sielun mukanaan. Seuraavana Lindau, myös todella kaunis pieni saksalainen kaupunki. Tapasimme siellä miesporukkamme ja kaatosade pääsi yllättämään. Tarkoituksena oli ajaa asuntoautolla pätkä German Alpine roadia, kaunista vuoristomaisemareittiä, ja idea toteutettiin. Sade ja sumu kuitenkin peittivät vuoret näkyvistämme, joten koukeroinen vuoristoreitti aiheutti vain pahaa oloa. Pysähdyimme pikaiselle ruokastopille Itävallan puo

ERISTÄYTYJÄ, ÄLÄ JÄÄ PUUN ALLE

Kuva
"En ole ulkona kuvioista, olen pihalla"  - Matti Nykänen Ala-aste oli hankalaa aikaa. En ollut kiusattu, musta vain tuntui etten ole osa porukkaa. Tuntui, että kaikilla muilla oli hauskaa, samat kiinnostuksenkohteet ja insideläpät, mutta minä en ollut osa niitä. Olisin halunnut olla jonkun kanssa kahdestaan ja olla parasta kaveria ja tulla ymmärretyksi. Ratkaisunani oli mennä puun alle yksin istumaan. Koulun pihalla oli muutamia kuusia rivissä, joiden alle saattoi mennä istuskelemaan. Istuin siellä usein yksin. Se oli syyllistämisen ele. "Katsokaa, istun täällä yksin, kuka tulisi antamaan huomiota?" Se oli yksinäisen hätähuuto. Menin pois, jotta joku muista tajuaisi, miltä minusta tuntuu. Että se yksi kuusi rivissä on autio saareni, jonne kaipaan seuraa. "Tulkaa nyt joku luokseni lohduttamaan".  Eivät muut minua vihanneet, varmasti olisin voinut mennä porukkaan. En vain tuntenut itse olevani tervetullut. Käytösmallini pikemminkin eristi minua mu