MIKSI EN MEIKKAA?
"Minä en mene siihen lankaan, että alkaisin haalimaan jotain omaisuutta" - Matti Nykänen
Koulussa muiden naamasta, peilikuvaa tutkiessa, YouTuben lifestyle -videoita katsoessa ja kaverin kanssa Sokoksella pyöriessä. Niistä sen aina huomaa ja muistaa. Yksi ainoa ripsiväri hyllyllä, siinä se.
Viimeksi olin kai seiskaluokalla asteen verran kiinnostunut meikkaamisesta, sen jälkeen olen heittänyt hyvästit kaikille vahingossa kaappiin päätyneille meikkituotteille ja vanhoille Girl It -pakkausten lelumeikeille.
Ihonhoitotuotteiden joukosta löytyy kyllä yksi meikkituote, alkuvuodesta ostettu ripsiväri, jota käytin lähinnä äitin puheiden ansiosta kerran: Vanhojen tansseissa. Siitä asti se on ollut käyttämättömänä paikallaan.
Välillä kaveri tahtoo meikata mut, yleensä saan tuotteista pienet haavat silmien alle. Olisihan herkemmällekin iholle tuotteita, ei se ole se syy.
En ole ikinä kokenut tarvetta maalata naamaani. Saattaisin näyttää paremmalta ja huolitellummalta, jos viitsisin hieman sipaista ripsiväriä silmiin tai peitellä muutamaa olematonta näppyä, mutta se tuntuisi väärältä. Musta tuntuisi, että joutuisin silloin teeskentelemään jotain, mitä en ole. En näytä oikeasti siltä, se on vain meikkiä. Ajattelisinko paljasta naamaani silloin rumempana? En tahdo menettää luonnollista lookkiani. Geenien ansiosta kulmakarvatkin pysyvät ojennuksessa ilman tuotteita.
En myöskään ole taiteellisesti kiinnostunut naamastani. Jotkut meikkaavat ja tekevät taidetta, mutta minulle riittää paperia ja kynä.
Musta tuntuu myös todella vapaalta ilman meikkiä. Saan hieroa naamaani ja silmiäni, itkeä tai nauraa räät poskilla ilman pelkoa meikin tuhriutumisesta tai meikkitahroista vaatteilla. Voin käydä nukkumaan milloin huvittaa, eikä tarvitse muistaa meikkien poispesua.
Säästän myös rahaa, kun en haali meikkivarastoon jatkuvasti uusia tuotteita (toisaalta, sille löytyy huomattavan monta muutakin tuhlauskohdetta).
Välillä muiden huoliteltuja naamoja katsoessa tulee itselle epävarma olo. Näytän naamasta kaljulta, kun vertaan itseäni muihin meikattuihin kasvoihin. Näytänkö muista uniselta, rähjäiseltä tai huolittelemattomalta? Ei pitäisi vertailla. Meikatut kasvot ja ei-meikatut eivät ole vertailukelpoisia.
Ymmärrän täysin kaikki puheet asenteesta, tyylittelystä ja taiteesta. Kaikki saavat tehdä naamalleen mitä tahtovat. Se vaan ei ole mua varten.
Koulussa muiden naamasta, peilikuvaa tutkiessa, YouTuben lifestyle -videoita katsoessa ja kaverin kanssa Sokoksella pyöriessä. Niistä sen aina huomaa ja muistaa. Yksi ainoa ripsiväri hyllyllä, siinä se.
Viimeksi olin kai seiskaluokalla asteen verran kiinnostunut meikkaamisesta, sen jälkeen olen heittänyt hyvästit kaikille vahingossa kaappiin päätyneille meikkituotteille ja vanhoille Girl It -pakkausten lelumeikeille.
Ihonhoitotuotteiden joukosta löytyy kyllä yksi meikkituote, alkuvuodesta ostettu ripsiväri, jota käytin lähinnä äitin puheiden ansiosta kerran: Vanhojen tansseissa. Siitä asti se on ollut käyttämättömänä paikallaan.
Välillä kaveri tahtoo meikata mut, yleensä saan tuotteista pienet haavat silmien alle. Olisihan herkemmällekin iholle tuotteita, ei se ole se syy.
En ole ikinä kokenut tarvetta maalata naamaani. Saattaisin näyttää paremmalta ja huolitellummalta, jos viitsisin hieman sipaista ripsiväriä silmiin tai peitellä muutamaa olematonta näppyä, mutta se tuntuisi väärältä. Musta tuntuisi, että joutuisin silloin teeskentelemään jotain, mitä en ole. En näytä oikeasti siltä, se on vain meikkiä. Ajattelisinko paljasta naamaani silloin rumempana? En tahdo menettää luonnollista lookkiani. Geenien ansiosta kulmakarvatkin pysyvät ojennuksessa ilman tuotteita.
En myöskään ole taiteellisesti kiinnostunut naamastani. Jotkut meikkaavat ja tekevät taidetta, mutta minulle riittää paperia ja kynä.
Musta tuntuu myös todella vapaalta ilman meikkiä. Saan hieroa naamaani ja silmiäni, itkeä tai nauraa räät poskilla ilman pelkoa meikin tuhriutumisesta tai meikkitahroista vaatteilla. Voin käydä nukkumaan milloin huvittaa, eikä tarvitse muistaa meikkien poispesua.
Säästän myös rahaa, kun en haali meikkivarastoon jatkuvasti uusia tuotteita (toisaalta, sille löytyy huomattavan monta muutakin tuhlauskohdetta).
Välillä muiden huoliteltuja naamoja katsoessa tulee itselle epävarma olo. Näytän naamasta kaljulta, kun vertaan itseäni muihin meikattuihin kasvoihin. Näytänkö muista uniselta, rähjäiseltä tai huolittelemattomalta? Ei pitäisi vertailla. Meikatut kasvot ja ei-meikatut eivät ole vertailukelpoisia.
Ymmärrän täysin kaikki puheet asenteesta, tyylittelystä ja taiteesta. Kaikki saavat tehdä naamalleen mitä tahtovat. Se vaan ei ole mua varten.
Kommentit
Lähetä kommentti