Tekstit

MIKSI YRITÄN OLLA VEGAANI?

Kuva
"Ruokarauha se on merirosvollakin" - Matti Nykänen

Pian joulukuussa tulee täyteen kolme vuotta kasvisruokavaliota, josta suurimman osan ajasta olen yrittänyt myös pysyttäytyä täysin vegaanina. Nyt viime vuoden aikana olen kuitenkin useammin harrastanut myös maitoa ja munaa sisältäviä tuotteita, lähinnä herkkujen muodossa. En ole turhan tiukka siis, mutta haluaisin kuitenkin viedä ruokavaliotani ei-eläinperäiseen suuntaan. Maidot, juustot ja jogurtit olen koko kolme vuotta pitänyt lähes poikkeuksetta kasviperäisinä, mutta korjattavaa on vielä.



Monesti saan kysymyksiä, jotka alkavat sanalla "Miksi?".

Suurimpana ja painavimpana syynä minulla on ilmastosyyt. Lehmä etenkin tuottaa paljon metaania, joka on suuri kiihdyttävä tekijä kasvihuoneilmiössä. Päästöttömiä eivät ole tietenkään myöskään lampaat, siat ja kanat. En kuitenkaan mene (ainakaan tässä postauksessa) sen kummempiin yksityiskohtiin tarkoista luvuista ja prosenteista.

Kana on päästöjen kannalta fiksuin valint…

MIKSI EN MEIKKAA?

Kuva
"Minä en mene siihen lankaan, että alkaisin haalimaan jotain omaisuutta" - Matti Nykänen

Koulussa muiden naamasta, peilikuvaa tutkiessa, YouTuben lifestyle -videoita katsoessa ja kaverin kanssa Sokoksella pyöriessä. Niistä sen aina huomaa ja muistaa. Yksi ainoa ripsiväri hyllyllä, siinä se.

Viimeksi olin kai seiskaluokalla asteen verran kiinnostunut meikkaamisesta, sen jälkeen olen heittänyt hyvästit kaikille vahingossa kaappiin päätyneille meikkituotteille ja vanhoille Girl It -pakkausten lelumeikeille.



Ihonhoitotuotteiden joukosta löytyy kyllä yksi meikkituote, alkuvuodesta ostettu ripsiväri, jota käytin lähinnä äitin puheiden ansiosta kerran: Vanhojen tansseissa. Siitä asti se on ollut käyttämättömänä paikallaan.

Välillä kaveri tahtoo meikata mut, yleensä saan tuotteista pienet haavat silmien alle. Olisihan herkemmällekin iholle tuotteita, ei se ole se syy.

En ole ikinä kokenut tarvetta maalata naamaani. Saattaisin näyttää paremmalta ja huolitellummalta, jos viitsisin hie…

LONTOO - TRAVEL DIARY 2018

Kuva
"Maailma ei lopu Joroisiin!" - Matti Nykänen

Yli puolen vuoden haaveilun ja monen kuukauden suunnittelun ja odottamisen jälkeen koitti syysloma täällä Mikkelissäkin, joten koneen nokka osoitti tiistaiaamuna 23.10. kello 8 kohti Lontoota. Kyseinen kaupunki on ollut mun matkakohdelistalla jo vuosia, ja viimein pääsin oikeasti toteuttamaan toiveen! Halvimmat lennot oli Finnairin suorat, ja ne oli hankittu jo kesällä. Tästäkin matkasta on kyllä taas kiittäminen työpaikkaa ja sen tuomia rahoja, jotka voi käyttää parhaalla tavalla: Hankkimalla erilaisia kokemuksia.

tiistai, day 1

Lento lähti jo kahdeksalta, ja vaikka nukuttiin Helsingissä edeltävä yö, joutui herätyksen säätämään vaille viideksi. Ei kuitenkaan jätetty kentälle liikaa turhaa aikaa, koska matkustettiin kevyesti käsimatkatavaroiden voimalla.

Aikaeron ansiosta Lontoossa oltiin jo yhdeksän maissa. Ensimmäiset pari tuntia kului kuitenkin Heathrow'sta pois selviytymiseen ja Oyster Cardien ostoon. Pienen googlailutuokio…

SAAKO AINA OLLA ILOINEN?

Kuva
"Iloinen mieli maksaa enemmän kuin sata euroa" - Matti Nykänen

Mulle on kerrottu, että olen tunteeton, koska olen jatkuvasti hymynaamalla varustettu. Etten osaa ottaa mitään tosissaan, koska vitsailen vakavista aiheista.

En ole iloinen ärsyttääkseni, en naura ja hymyile, koska elämäni on parempaa kuin sinun ja haluan näyttää sen.

Nauran, koska minulla on hauskaa. Hymyilen, koska olen onnellinen. Otan elämäni ihan tosissaan, mutta jos elämä on minusta ihanaa, en näe syytä masistella vain näön vuoksi.  Elämä on lopulta ihmeellistä; maailma on suuri, nähtävää on paljon, se on mahtavaa!

En naura vaikeuksille, en kiertele niitä, otan ne vain eri tavalla vastaan. Vaikka elämä olisikin yhtä ruusuilla tanssimista, seasta löytyy aina piikkejä, mutta tapani on kohdata asiat positiivisella asenteella. Se ei ole ehkä juuri sinun tapasi, sinulla on omat tapasi. Onnellisuus ja etenkin positiivinen asenne on tutkitusti myös terveellisempää, mutta sitä ei voi pakottaa. Siihen voi kuitenkin …

LOPPUVUODEN BUCKETLIST

Kuva
"Kaiken kokeneena voin sanoa, että vielä on jotain kokematta" - Matti Nykänen

Vuotta on enää muutama kuukausi jäljellä, mutta psykan kirjoitusten ollessa ohi voin taas alkaa suuntautumaan muuhunkin kuin koulujuttuihin. Ajattelinkin, että on aika hieman suunnitella loppuvuotta tavoitteiden ja toiveiden muodossa; vuorossa siis bucketlist [suom. huom. ämpärilista] niin totisista kuin torvelommistakin tavoitteista.

Käy "Kahvia ja ruokaa" -paikassa
Mulla on ollut Mikkeliin muuton jälkeen, eli jo pari vuotta, halu käydä tutustumassa mun koulumatkalla olevan huoltoaseman kahvioon. Ennen kaikkea loistavan mainoksen vuoksi; katolla on kaksi kylttiä, joista toisessa lukee 'ruokaa' ja toisessa 'kahvia'. Tarvitseeko ihminen muuta?

Lue yöpöydällä nököttävät kirjat
Kuusi kirjaa, kolme aloitettuna. Tahdon päästä taas muunkin lukemisen kuin koulukirjojen makuun.

Aloita mediadiplomi, ihan tosissaan
Mun on tarkoitus lukioaikana suorittaa mediadiplomi, jonka päätyönä oli…

YLPPÄREIHIN VALMISTAUTUMINEN

Kuva
"Metri metriltä se mäki pienenee" - Matti Nykänen

Ja päivä päivältä psykologian kirjoitukset lähenee, luku luvulta oppikirja lyhenee ja jakso jaksolta kertausvideot syöpyvät mieleen.

On se aika vuodesta, kun abiturientit alkavat juoksennella paniikissa kertauskurssilta toiselle, surffaavat netistä rauhoittavien reseptejä ja lukuvinkkejä, etsivät kauan sitten kadotettua motivaatiota ja stressaavat enemmän kuin on tarpeen. Syksyn ylppärit kolkuttelevat ovelle, mullakin. Onneksi vain yhden aineen muodossa; psykologia (en ymmärrä miten tuun selviämään viidestä aineesta keväällä, mutta olkoon se sen ajan murheenkryyni).

Kesälomalla en ollut vielä luku-urakkaa kerennyt aloittamaan, mutta stressaamaan kyllä siitä, että muut ehtivät lukea. Tilanne kuitenkin helpotti, kun tein kesäloman loppusuoralla 51 päivää käsittävän lukusuunnitelman ja tajusin, että aikaa vielä on. Psykologian äitiyspakkauksen kokoinen oppikirja alkaa tulla päätökseen ja viimeisten viidentoista päivän kertausput…

MINÄ NÄEN SINUN FACEBOOK-SEINÄSI

Kuva
"Sellaista päivää ei ole, ettei joku soittaisi ja kysyisi mitä kuuluu. Joskus tekis mieli sanoa, että vittuako se sulle kuuluu." - Matti Nykänen

Nykäseen saattaa samaistua, kun ihmiset alkavat kyselemään liian henkilökohtaisia. Nykypäivänä kysyminen alkaa kuitenkin olla onneksi jo turhaa; Instagram-, Tinder- ja Facebook -profiileista saadaan kaivettua kaikki oleellinen.

Hesari kertoi Ruudun takaa -jutussaan somestalkkaamisesta. Jutun tarinan päähenkilö Helena stalkkasi puolisoaan somessa ja sai selville tämän salasuhteen. Tarina sisältää monia erilaisia puolia, joista voidaan olla sekä huolissaan että mielissään.

1) Salasuhde selvisi. Sehän on hyvä juttu? Pettäminen on väärin.

2) Stalkkaaminen kertoo luottamuksen puutteesta, eikä kaikki ole hyvin, jos asioista ei voi puhua kasvotusten.

3) Entä jos Helena olisi vetänyt vääriä johtopäätöksiä ja syyttänyt miestään turhaan? Nettitirkistely on taitolaji.

4) Mitä tarkoittaa yksityisyydensuoja?

Stalkkaaminen ylipäänsä ilmiönä on yl…

Tilaa sähköpostitse