Mentaalinen olo

"Jokainen sen kaappinsa löytää" - Matti Nykänen Kahdeksantoista vuotta sitten asuin Savonlinnassa rivitalossa, kuusitoista vuotta sitten Savonlinnassa omakotitalossa, kaksitoista vuotta sitten Japanissa kerrostalossa, yksitoista vuotta sitten jälleen Savonlinnassa omakotitalossa, kolme vuotta sitten Savonlinnassa kerrostalossa ja siitä alle vuoden päästä täällä, Mikkelissä kerrostalossa. Muuttamishistoriani ei ole edes kovin pitkä, sillä kertoja kertyy vain viisi. En ole kuitenkaan juurtunut mihinkään. Vähän niin kuin tillandsia, ilmakasvi, jolla ei ole juuria; se saa kaiken tarvitsemansa ympäriltään, ei olinpaikaltaan. Asuin Savonlinnassa leijonanosan elämästäni, mutta kotijuuret eivät houkuttele. Enkä usko, että muuttaessani Mikkelistä muualle tahtoisin enää palata tännekään. Musta ei ole ikinä tuntunut siltä, että mun koti olisi jossain tietyssä paikassa. Ennemminkin ympärillä olevat ihmiset tekevät paikasta kodin. Klisee, mutta totta. On kuitenkin paikkoja, jotka

"Ruokarauha se on merirosvollakin" - Matti Nykänen Pian joulukuussa tulee täyteen kolme vuotta kasvisruokavaliota, josta suurimman osan ajasta olen yrittänyt myös pysyttäytyä täysin vegaanina. Nyt viime vuoden aikana olen kuitenkin useammin harrastanut myös maitoa ja munaa sisältäviä tuotteita, lähinnä herkkujen muodossa. En ole turhan tiukka siis, mutta haluaisin kuitenkin viedä ruokavaliotani ei-eläinperäiseen suuntaan. Maidot, juustot ja jogurtit olen koko kolme vuotta pitänyt lähes poikkeuksetta kasviperäisinä, mutta korjattavaa on vielä. Monesti saan kysymyksiä, jotka alkavat sanalla "Miksi?". Suurimpana ja painavimpana syynä minulla on ilmastosyyt. Lehmä etenkin tuottaa paljon metaania, joka on suuri kiihdyttävä tekijä kasvihuoneilmiössä. Päästöttömiä eivät ole tietenkään myöskään lampaat, siat ja kanat. En kuitenkaan mene (ainakaan tässä postauksessa) sen kummempiin yksityiskohtiin tarkoista luvuista ja prosenteista. Kana on päästöjen kannalta fi

"Minä en mene siihen lankaan, että alkaisin haalimaan jotain omaisuutta" - Matti Nykänen Koulussa muiden naamasta, peilikuvaa tutkiessa, YouTuben lifestyle -videoita katsoessa ja kaverin kanssa Sokoksella pyöriessä. Niistä sen aina huomaa ja muistaa. Yksi ainoa ripsiväri hyllyllä, siinä se. Viimeksi olin kai seiskaluokalla asteen verran kiinnostunut meikkaamisesta, sen jälkeen olen heittänyt hyvästit kaikille vahingossa kaappiin päätyneille meikkituotteille ja vanhoille Girl It -pakkausten lelumeikeille. Ihonhoitotuotteiden joukosta löytyy kyllä yksi meikkituote, alkuvuodesta ostettu ripsiväri, jota käytin lähinnä äitin puheiden ansiosta kerran: Vanhojen tansseissa. Siitä asti se on ollut käyttämättömänä paikallaan. Välillä kaveri tahtoo meikata mut, yleensä saan tuotteista pienet haavat silmien alle. Olisihan herkemmällekin iholle tuotteita, ei se ole se syy. En ole ikinä kokenut tarvetta maalata naamaani. Saattaisin näyttää paremmalta ja huolitellummalta, jos

"Maailma ei lopu Joroisiin!" - Matti Nykänen Yli puolen vuoden haaveilun ja monen kuukauden suunnittelun ja odottamisen jälkeen koitti syysloma täällä Mikkelissäkin, joten koneen nokka osoitti tiistaiaamuna 23.10. kello 8 kohti Lontoota. Kyseinen kaupunki on ollut mun matkakohdelistalla jo vuosia, ja viimein pääsin oikeasti toteuttamaan toiveen! Halvimmat lennot oli Finnairin suorat, ja ne oli hankittu jo kesällä. Tästäkin matkasta on kyllä taas kiittäminen työpaikkaa ja sen tuomia rahoja, jotka voi käyttää parhaalla tavalla: Hankkimalla erilaisia kokemuksia. tiistai, day 1 Lento lähti jo kahdeksalta, ja vaikka nukuttiin Helsingissä edeltävä yö, joutui herätyksen säätämään vaille viideksi. Ei kuitenkaan jätetty kentälle liikaa turhaa aikaa, koska matkustettiin kevyesti käsimatkatavaroiden voimalla. Aikaeron ansiosta Lontoossa oltiin jo yhdeksän maissa. Ensimmäiset pari tuntia kului kuitenkin Heathrow'sta pois selviytymiseen ja Oyster Cardien ostoon. Pienen googlai