ASUN MIKKELISSÄ, MUTTA MUN KOTI EI OO TÄÄLLÄ
"Jokainen sen kaappinsa löytää" - Matti Nykänen
Kahdeksantoista vuotta sitten asuin Savonlinnassa rivitalossa, kuusitoista vuotta sitten Savonlinnassa omakotitalossa, kaksitoista vuotta sitten Japanissa kerrostalossa, yksitoista vuotta sitten jälleen Savonlinnassa omakotitalossa, kolme vuotta sitten Savonlinnassa kerrostalossa ja siitä alle vuoden päästä täällä, Mikkelissä kerrostalossa.
Muuttamishistoriani ei ole edes kovin pitkä, sillä kertoja kertyy vain viisi. En ole kuitenkaan juurtunut mihinkään. Vähän niin kuin tillandsia, ilmakasvi, jolla ei ole juuria; se saa kaiken tarvitsemansa ympäriltään, ei olinpaikaltaan. Asuin Savonlinnassa leijonanosan elämästäni, mutta kotijuuret eivät houkuttele. Enkä usko, että muuttaessani Mikkelistä muualle tahtoisin enää palata tännekään.
Musta ei ole ikinä tuntunut siltä, että mun koti olisi jossain tietyssä paikassa. Ennemminkin ympärillä olevat ihmiset tekevät paikasta kodin. Klisee, mutta totta.
On kuitenkin paikkoja, jotka eniten tuntuu kodilta, jotka on pysynyt samoina koko elämän ajan. Yksi niistä on meidän isovanhempien mökki, missä oon viettänyt pienestä asti aikaa. Se on sellainen kiintopiste; siellä on aina mukavia ihmisiä (suku on paras!), tuttu ympäristö ja rakas ranta. Mökille on aina kiva mennä, se on yksi mun kodeista.
Vaikka asuin Japanissa vaan vuoden, se ei tunnu musta yhtään kaukaiselta paikalta myöskään. Osasyynä varmaan siellä asuvat sukulaiset, ja äidin läheinen suhde Japaniin. Siellä oleminen tuntuu melkein yhtä kotoisalta, kuin Suomessakin.
Käytännössä tuntuu siltä, että oon kokoajan matkalla jonnekkin uuteen kotiin. Tai, että kaikki paikat on mun koteja, jos on vaan oikeat ihmiset mukana. Matkalla olo ei ole mulle yhtään negatiivinen fiilis; se tuntuu ennemminkin sellaiselta, että tulevaisuudessa on aina jotain, mitä odottaa innolla. Tällä hetkellä se on ehkä uudelle opiskelupaikkakunnalle muutto sitten kesällä, jos opiskelupaikan saan. Joskus haluaisin asua myös ulkomailla.
En aio edes etsiä mun kaappia, vaikka Nykänen lupaa, että se löytyy. Mun koti ei ole Mikkelissä, mun koti ei ole Suomessa, mun koti on koko maailma!
Kahdeksantoista vuotta sitten asuin Savonlinnassa rivitalossa, kuusitoista vuotta sitten Savonlinnassa omakotitalossa, kaksitoista vuotta sitten Japanissa kerrostalossa, yksitoista vuotta sitten jälleen Savonlinnassa omakotitalossa, kolme vuotta sitten Savonlinnassa kerrostalossa ja siitä alle vuoden päästä täällä, Mikkelissä kerrostalossa.
Muuttamishistoriani ei ole edes kovin pitkä, sillä kertoja kertyy vain viisi. En ole kuitenkaan juurtunut mihinkään. Vähän niin kuin tillandsia, ilmakasvi, jolla ei ole juuria; se saa kaiken tarvitsemansa ympäriltään, ei olinpaikaltaan. Asuin Savonlinnassa leijonanosan elämästäni, mutta kotijuuret eivät houkuttele. Enkä usko, että muuttaessani Mikkelistä muualle tahtoisin enää palata tännekään.
Musta ei ole ikinä tuntunut siltä, että mun koti olisi jossain tietyssä paikassa. Ennemminkin ympärillä olevat ihmiset tekevät paikasta kodin. Klisee, mutta totta.
On kuitenkin paikkoja, jotka eniten tuntuu kodilta, jotka on pysynyt samoina koko elämän ajan. Yksi niistä on meidän isovanhempien mökki, missä oon viettänyt pienestä asti aikaa. Se on sellainen kiintopiste; siellä on aina mukavia ihmisiä (suku on paras!), tuttu ympäristö ja rakas ranta. Mökille on aina kiva mennä, se on yksi mun kodeista.
Vaikka asuin Japanissa vaan vuoden, se ei tunnu musta yhtään kaukaiselta paikalta myöskään. Osasyynä varmaan siellä asuvat sukulaiset, ja äidin läheinen suhde Japaniin. Siellä oleminen tuntuu melkein yhtä kotoisalta, kuin Suomessakin.
Käytännössä tuntuu siltä, että oon kokoajan matkalla jonnekkin uuteen kotiin. Tai, että kaikki paikat on mun koteja, jos on vaan oikeat ihmiset mukana. Matkalla olo ei ole mulle yhtään negatiivinen fiilis; se tuntuu ennemminkin sellaiselta, että tulevaisuudessa on aina jotain, mitä odottaa innolla. Tällä hetkellä se on ehkä uudelle opiskelupaikkakunnalle muutto sitten kesällä, jos opiskelupaikan saan. Joskus haluaisin asua myös ulkomailla.
En aio edes etsiä mun kaappia, vaikka Nykänen lupaa, että se löytyy. Mun koti ei ole Mikkelissä, mun koti ei ole Suomessa, mun koti on koko maailma!
Kommentit
Lähetä kommentti