MINÄ NÄEN SINUN FACEBOOK-SEINÄSI
"Sellaista päivää ei ole, ettei joku soittaisi ja kysyisi mitä kuuluu. Joskus tekis mieli sanoa, että vittuako se sulle kuuluu." - Matti Nykänen
Nykäseen saattaa samaistua, kun ihmiset alkavat kyselemään liian henkilökohtaisia. Nykypäivänä kysyminen alkaa kuitenkin olla onneksi jo turhaa; Instagram-, Tinder- ja Facebook -profiileista saadaan kaivettua kaikki oleellinen.
Hesari kertoi Ruudun takaa -jutussaan somestalkkaamisesta. Jutun tarinan päähenkilö Helena stalkkasi puolisoaan somessa ja sai selville tämän salasuhteen. Tarina sisältää monia erilaisia puolia, joista voidaan olla sekä huolissaan että mielissään.
1) Salasuhde selvisi. Sehän on hyvä juttu? Pettäminen on väärin.
2) Stalkkaaminen kertoo luottamuksen puutteesta, eikä kaikki ole hyvin, jos asioista ei voi puhua kasvotusten.
3) Entä jos Helena olisi vetänyt vääriä johtopäätöksiä ja syyttänyt miestään turhaan? Nettitirkistely on taitolaji.
4) Mitä tarkoittaa yksityisyydensuoja?
Stalkkaaminen ylipäänsä ilmiönä on yllättävän laajaa. Sinäkin stalkkaat (olen 90% varma). Onko se väärin?
Asian voi nähdä monella tavalla. Toisaalta toisen yksityisasioiden urkkiminen, serkkujen kaimojen kuvien katselu ja henkilöturvatunnuksen loppuosa eivät kuulu sinulle. Ei ole sinun asiasi tutkia luokkakaverisi viisi vuotta sitten julkaisemia noloja Tumblr-päivityksiä tai opettajasi Tinder-profiilia. Ei kuulu sinulle, kuinka arassa paikassa hammaslääkärisi tatuointi on tai milloin viimeksi työnantajasi oli humalassa. Eivät he tahdo sinun tietävän. Vai tahdotko sinä, että kolme vuotta sitten julkaistu humalainen selfie jonkun paljaan perseen kanssa päätyy tulevan pomosi silmiin?
Miksi me edes halutaan tutkia muiden asioita? Johtuuko se siitä, että tietoa on saatavilla, vai koska ihminen on luonnostaan utelias vai jostain ihan muusta?
“Jokin ihan muu” voi Hesarin artikkelin mukaan johtua epävarmuudesta, romanttisesta kiinnostuksesta tai vertailun halusta. Ihminen tahtoo tietää, meneekö hänellä paremmin vai huonommin kuin entisillä heiloilla.
Epävarmuudesta stalkkaaminen ei kuitenkaan välttämättä sen enempää helpota oloa. Onko toisen onni sinulta pois? Ihmiset myös suodattavat, millaista materiaalia itsestään julkaisevat. Kiillotetut pintaraapaisut toisten elämään ei anna kenellekään totuudenmukaista kuvaa.
Tietenkin stalkkaamalla voi saavuttaa jonkinlaista varmuutta toisesta. Teinipoikien profiilit joutuvat aika tarkkaan syynäykseen, kun ihastunut tyttölauma tutkii yhdessä, sopiiko kundi meidän Miralle. Enkä olisi ehkä itse ottanut erästä työtarjousta vastaan, jos en olisi ensin voinut googletella tulevan työnantajan taustoja: Löysin nopeasti blogin, pari lehtijuttua ja Instagram-profiilin.
Tätä voi tapahtua toisinkin päin. Pomo löytää sinun vanhat postauksesi. Löytää jos herjaat häntä somessa. Eilakaislan artikkelissa “Sosiaalinen media työntekijän näkökulmasta” kerrotaan somen, työntekijän ja -antajan kolmiodraamasta. Jos tulee ilmi, kenellä ollaan töissä, voidaan katsoa työntekijän toimivan työnantajansa edustajana. Jos sanot somessa piut paut pomolle, työpaikka voi lähteä livohkaan. Ulkomailta on artikkelin mukaan raportoitu tapauksia, joissa työpaikka on lähtenyt alta epäsopivien kommenttien tai kuvien ansiosta - vaikka eivät edes liittyisi työpaikkaan.
Nykäseen saattaa samaistua, kun ihmiset alkavat kyselemään liian henkilökohtaisia. Nykypäivänä kysyminen alkaa kuitenkin olla onneksi jo turhaa; Instagram-, Tinder- ja Facebook -profiileista saadaan kaivettua kaikki oleellinen.
Hesari kertoi Ruudun takaa -jutussaan somestalkkaamisesta. Jutun tarinan päähenkilö Helena stalkkasi puolisoaan somessa ja sai selville tämän salasuhteen. Tarina sisältää monia erilaisia puolia, joista voidaan olla sekä huolissaan että mielissään.
1) Salasuhde selvisi. Sehän on hyvä juttu? Pettäminen on väärin.
2) Stalkkaaminen kertoo luottamuksen puutteesta, eikä kaikki ole hyvin, jos asioista ei voi puhua kasvotusten.
3) Entä jos Helena olisi vetänyt vääriä johtopäätöksiä ja syyttänyt miestään turhaan? Nettitirkistely on taitolaji.
4) Mitä tarkoittaa yksityisyydensuoja?
Stalkkaaminen ylipäänsä ilmiönä on yllättävän laajaa. Sinäkin stalkkaat (olen 90% varma). Onko se väärin?
Asian voi nähdä monella tavalla. Toisaalta toisen yksityisasioiden urkkiminen, serkkujen kaimojen kuvien katselu ja henkilöturvatunnuksen loppuosa eivät kuulu sinulle. Ei ole sinun asiasi tutkia luokkakaverisi viisi vuotta sitten julkaisemia noloja Tumblr-päivityksiä tai opettajasi Tinder-profiilia. Ei kuulu sinulle, kuinka arassa paikassa hammaslääkärisi tatuointi on tai milloin viimeksi työnantajasi oli humalassa. Eivät he tahdo sinun tietävän. Vai tahdotko sinä, että kolme vuotta sitten julkaistu humalainen selfie jonkun paljaan perseen kanssa päätyy tulevan pomosi silmiin?
Miksi me edes halutaan tutkia muiden asioita? Johtuuko se siitä, että tietoa on saatavilla, vai koska ihminen on luonnostaan utelias vai jostain ihan muusta?
“Jokin ihan muu” voi Hesarin artikkelin mukaan johtua epävarmuudesta, romanttisesta kiinnostuksesta tai vertailun halusta. Ihminen tahtoo tietää, meneekö hänellä paremmin vai huonommin kuin entisillä heiloilla.
Epävarmuudesta stalkkaaminen ei kuitenkaan välttämättä sen enempää helpota oloa. Onko toisen onni sinulta pois? Ihmiset myös suodattavat, millaista materiaalia itsestään julkaisevat. Kiillotetut pintaraapaisut toisten elämään ei anna kenellekään totuudenmukaista kuvaa.
Tietenkin stalkkaamalla voi saavuttaa jonkinlaista varmuutta toisesta. Teinipoikien profiilit joutuvat aika tarkkaan syynäykseen, kun ihastunut tyttölauma tutkii yhdessä, sopiiko kundi meidän Miralle. Enkä olisi ehkä itse ottanut erästä työtarjousta vastaan, jos en olisi ensin voinut googletella tulevan työnantajan taustoja: Löysin nopeasti blogin, pari lehtijuttua ja Instagram-profiilin.
Tätä voi tapahtua toisinkin päin. Pomo löytää sinun vanhat postauksesi. Löytää jos herjaat häntä somessa. Eilakaislan artikkelissa “Sosiaalinen media työntekijän näkökulmasta” kerrotaan somen, työntekijän ja -antajan kolmiodraamasta. Jos tulee ilmi, kenellä ollaan töissä, voidaan katsoa työntekijän toimivan työnantajansa edustajana. Jos sanot somessa piut paut pomolle, työpaikka voi lähteä livohkaan. Ulkomailta on artikkelin mukaan raportoitu tapauksia, joissa työpaikka on lähtenyt alta epäsopivien kommenttien tai kuvien ansiosta - vaikka eivät edes liittyisi työpaikkaan.
Toisaalta työnantajallekin kuuluu vastuu; rekrytointivaiheessa ilman työnhakijan suostumusta ei saa etsiä netistä hakijaa koskevia tietoja, vaan tietojen on tultava häneltä. Mutta kuka tätä valvoo?
Sinusta voidaan kerätä kenen tahansa toimesta mitä tahansa julkaisemaasi, halusit tai et. Jos tuntuu epäoikeudenmukaiselta, niin lohdutukseksi: Tähän juttuun löytyy oikeastaan lähinnä yksi syyllinen ja se olet sinä itse. Jos et tahdo yksittäisen ihmisen tietävän mitä teit viime perjantaina, älä julkaise sitä. Niin simppeliä.
Älä julkaise mitään, mitä äitisi, mummosi tai pikkuveljen kaverisi ei saisi nähdä tai kuulla. Koska netissä kaikki näkyy ja kaikki näkee. Lopulta, joku aina päätyy sinne sinun Facebook-seinällesi. Joten jos ei pätkääkään minulle kuulu, älä julkaise.
Sinusta voidaan kerätä kenen tahansa toimesta mitä tahansa julkaisemaasi, halusit tai et. Jos tuntuu epäoikeudenmukaiselta, niin lohdutukseksi: Tähän juttuun löytyy oikeastaan lähinnä yksi syyllinen ja se olet sinä itse. Jos et tahdo yksittäisen ihmisen tietävän mitä teit viime perjantaina, älä julkaise sitä. Niin simppeliä.
Älä julkaise mitään, mitä äitisi, mummosi tai pikkuveljen kaverisi ei saisi nähdä tai kuulla. Koska netissä kaikki näkyy ja kaikki näkee. Lopulta, joku aina päätyy sinne sinun Facebook-seinällesi. Joten jos ei pätkääkään minulle kuulu, älä julkaise.
Kommentit
Lähetä kommentti