INTERRAIL 2018, OSA 2
"Saksa-Itävalta on mun toinen kotimaa" - Matti Nykänen
Seuraava vaihe matkasta sisälsi taas vaikka minkämoisia koukeroita. Luxembourgista lähdettiin taas kohti Saksaa ja Mosbachia, jossa eräs tuttavamme oli luvannut meitä majoittaa. Matkalla pysähdyimme pariksi tunniksi ihastuttavaan Trieriin, jossa kerittiin hiukan tutustua vanhaan kaupunkiin ja ihastua mukavan kahvilan tarjoilijaan.
Yö vietettiin Mosbachissa ja matka jatkui parin tunnin stopille Heidelbergiin. Näkemisen arvoinen pikkukaupunki; vuoristossa sijaitsevat talot ja linnat vievät sielun mukanaan.
Seuraavana Lindau, myös todella kaunis pieni saksalainen kaupunki. Tapasimme siellä miesporukkamme ja kaatosade pääsi yllättämään. Tarkoituksena oli ajaa asuntoautolla pätkä German Alpine roadia, kaunista vuoristomaisemareittiä, ja idea toteutettiin. Sade ja sumu kuitenkin peittivät vuoret näkyvistämme, joten koukeroinen vuoristoreitti aiheutti vain pahaa oloa.
Pysähdyimme pikaiselle ruokastopille Itävallan puolelle (nyt tajuan, kuinka osuva Nykäsen lainaus oli, sillä me kirjaimellisesti ajoimme Saksa-Itävalta -rajaa). Annokset olivat valtavia ja valtavan rasvaisia, joten kaikki viisi annosta jäivät puolitiehen.
Ajomatkamme päättyi Neuschwansteinin linnalle, niin kutsutulle prinsessa Ruususen linnalle. Sumu jahtasi meitä yhä, joten linnaa sai ihan metsästämällä metsästää sateenvarjoviidakossa.
Tapojemme vastaisesti äiti ja minä oltiin unohdettu varata yöjunaan lippu ajoissa (osin kyllä hiukan epävarmojen aikataulutusten takia), joten juna oli tietenkin täynnä. No, ei hätää; löysimme kyllä viisi vaihtoa sisällään pitävän vaihtoehdon, jolla ehtisimme aamuksi Milanoon.
Jos ette vielä arvanneet, kyllä; Saksan juna petti meidät taas. Olimme juuri asettuneet taloksi, kun juna jo pysähtyi. Lopulta saimme bussikyydin junan pääteasemalle Lindauhun. Seuraava ja yön viimeinen juna oli jo lähtenyt, joten jouduimme valitsemaan epämiellyttävän vaihtoehdon: Lindaussa viisi tuntia, keskellä yötä.
Onneksi bussimatkalla oltiin bongattu 24/7 -aukioloajoilla varustettu mäkkäri. Kävimme ensin lähihotelleja läpi lyhyiden unien toivossa, mutta kolmensadaneuron luksushuone tuntui liioittelulta budjettiin nähden. Päädyimme taksiin ja mäkkäriin, jossa vietimme kolme tuntia juoden frappea ja syöden ranskalaisia. Sieltä reippailimme rinkat selässä neljä kilometriä takaisin Lindaun keskustaan.
Ei mitään niin huonoa ilman hyvääkin: bongasin auringonnousun, otin sen timelapselle ja äiti teki tuttavuutta aamukävelyllä olleeseen sorsaan.
MILANO, Italia
Junassa nukuttujen tunnin yöunien jälkeen selviydyimme Milanoon. Duomon lähialue tuli käveltyä läpi, mutta olimme liian kiireisiä, nälkäisiä ja väsyneitä jonottamaan auringonpaahteessa päästäksemme kirkkoon sisälle; se oli kuitenkin ulkoapäinkin hyvin komea. Söimme hyvät pizzat, teimme tuttavuutta aivan liian kalliisiin kauppoihin ja lähdimme iltapäivällä kohti Genovaa.
Milano on vaikuttava Duomon alueelta, mutta aika pieni. Nähtävää riittää päiväksi, shoppailtavaa tavallisen tallaajan tilillä puoleksi tunniksi.
GENOVA, Italia
Genova muodostui yhdeksi lempikohteistani matkalla, Hollannin lisäksi. Vietimme pari yötä mukavassa pikku hostellissa, jonka omistaja oli puheliaan avulias. Hän otti esille kartan, piirsi reittejä joita kävellä, näytti ravintolat joissa syödä, rannat joilla uida. Olimme aivan keskustan tuntumassa, kävelimme paljon nähden upeita rakennuksia, söpöjä sateenvarjokujia, paikallisten rättivaateliikkeitä ja sileäkivisiä rantoja. Söimme raikkaita jäätelöitä, foccaciaa pestolla, mansikoita rannalla ja ruokakauppasushia.
Genova on täydellinen kohde rantaloma-kaupunkilomaa kaipaaville. Siellä ei ole suuria hiekkarantoja, mutta uimaan pääsee kyllä. Löytyy erilaisia kauppoja, pääsee vaeltelemaan vuorille ja kaupunki on ylipäänsä todella suloisen näköinen. Suosittelen!
VENETSIA, Italia
Venetsia on näkemisen arvoinen, mutta vain yhden päivän kohde. Saavuimme sinne aamupäivällä ja illasta jo jatkoimme matkaa, kuten Milanonkin kohdalla. Venetsian pääjuttu olivat kanaalit ja niissä kelluvat gondolit, sekä Pyhän Markuksen aukio hienoine yksityiskohtineen, mutta siinä se. Turistirysäalueen ulkopuolelta löytyi vain kapeita katuja.
Lintukuiskaajateema jatkui tehdessäni tuttavuutta todella kesyn pulukatraan kanssa. Näimme gondoliruuhkan, katselimme isojen laivojen ohi lipumista ja söimme paljon jäätelöä ja jäähileitä, sillä Italian lämpö todella hiosti.
WIEN, Itävalta
Oltiin kuultu äitin kanssa, että Wienissä on kallista, eikä paljoa nähtävää, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Paikanpäällä sain todeta asian olevan toisin; pidin Wienistä paljon. Majoituimme pari yötä hostellissa aivan lähellä asemaa ja kävelykatua, joten kävimme iltaisin syömässä hyvää ruokaa, ei edes sen kalliimpaa. Tietenkin valkoviinin kera, sillä olin koko reissun ajan opetellut juomaan sitä (ei, en vieläkään pidä siitä, mutta menee alas) vaikuttaakseni vähän sivistyneemmältä. Tunnelmaa nosti menossa olevat jalkapallon MM-kisat, joita saattoi katsella samalla syödessään taulutelkkarista ja hurrata hienoille maaleille. Koska söimme aina ulkosalla, saimme myös osamme tupakansavusta (se ei nostanut tunnelmaa).
Wienissä on hienoja kirkkoja (joihin emme liian vähäpukeisina päässeet), vanha maailmanpyörä (kävimme), vaikuttavia graffiteja, paljon kauppoja (olimme vain sulkemisaikaan liikenteessä...) ja hevoskärryjä (kalliita). Tsekkasimme Schönbrunnin linnan ja menimme pienen, halvan hevosajelun.
Minusta Wien on käymisen arvoinen.
Seuraava vaihe matkasta sisälsi taas vaikka minkämoisia koukeroita. Luxembourgista lähdettiin taas kohti Saksaa ja Mosbachia, jossa eräs tuttavamme oli luvannut meitä majoittaa. Matkalla pysähdyimme pariksi tunniksi ihastuttavaan Trieriin, jossa kerittiin hiukan tutustua vanhaan kaupunkiin ja ihastua mukavan kahvilan tarjoilijaan.
Yö vietettiin Mosbachissa ja matka jatkui parin tunnin stopille Heidelbergiin. Näkemisen arvoinen pikkukaupunki; vuoristossa sijaitsevat talot ja linnat vievät sielun mukanaan.
Seuraavana Lindau, myös todella kaunis pieni saksalainen kaupunki. Tapasimme siellä miesporukkamme ja kaatosade pääsi yllättämään. Tarkoituksena oli ajaa asuntoautolla pätkä German Alpine roadia, kaunista vuoristomaisemareittiä, ja idea toteutettiin. Sade ja sumu kuitenkin peittivät vuoret näkyvistämme, joten koukeroinen vuoristoreitti aiheutti vain pahaa oloa.
Pysähdyimme pikaiselle ruokastopille Itävallan puolelle (nyt tajuan, kuinka osuva Nykäsen lainaus oli, sillä me kirjaimellisesti ajoimme Saksa-Itävalta -rajaa). Annokset olivat valtavia ja valtavan rasvaisia, joten kaikki viisi annosta jäivät puolitiehen.
Ajomatkamme päättyi Neuschwansteinin linnalle, niin kutsutulle prinsessa Ruususen linnalle. Sumu jahtasi meitä yhä, joten linnaa sai ihan metsästämällä metsästää sateenvarjoviidakossa.
Tapojemme vastaisesti äiti ja minä oltiin unohdettu varata yöjunaan lippu ajoissa (osin kyllä hiukan epävarmojen aikataulutusten takia), joten juna oli tietenkin täynnä. No, ei hätää; löysimme kyllä viisi vaihtoa sisällään pitävän vaihtoehdon, jolla ehtisimme aamuksi Milanoon.
Jos ette vielä arvanneet, kyllä; Saksan juna petti meidät taas. Olimme juuri asettuneet taloksi, kun juna jo pysähtyi. Lopulta saimme bussikyydin junan pääteasemalle Lindauhun. Seuraava ja yön viimeinen juna oli jo lähtenyt, joten jouduimme valitsemaan epämiellyttävän vaihtoehdon: Lindaussa viisi tuntia, keskellä yötä.
Onneksi bussimatkalla oltiin bongattu 24/7 -aukioloajoilla varustettu mäkkäri. Kävimme ensin lähihotelleja läpi lyhyiden unien toivossa, mutta kolmensadaneuron luksushuone tuntui liioittelulta budjettiin nähden. Päädyimme taksiin ja mäkkäriin, jossa vietimme kolme tuntia juoden frappea ja syöden ranskalaisia. Sieltä reippailimme rinkat selässä neljä kilometriä takaisin Lindaun keskustaan.
Ei mitään niin huonoa ilman hyvääkin: bongasin auringonnousun, otin sen timelapselle ja äiti teki tuttavuutta aamukävelyllä olleeseen sorsaan.
MILANO, Italia
Junassa nukuttujen tunnin yöunien jälkeen selviydyimme Milanoon. Duomon lähialue tuli käveltyä läpi, mutta olimme liian kiireisiä, nälkäisiä ja väsyneitä jonottamaan auringonpaahteessa päästäksemme kirkkoon sisälle; se oli kuitenkin ulkoapäinkin hyvin komea. Söimme hyvät pizzat, teimme tuttavuutta aivan liian kalliisiin kauppoihin ja lähdimme iltapäivällä kohti Genovaa.
Milano on vaikuttava Duomon alueelta, mutta aika pieni. Nähtävää riittää päiväksi, shoppailtavaa tavallisen tallaajan tilillä puoleksi tunniksi.
GENOVA, Italia
Genova muodostui yhdeksi lempikohteistani matkalla, Hollannin lisäksi. Vietimme pari yötä mukavassa pikku hostellissa, jonka omistaja oli puheliaan avulias. Hän otti esille kartan, piirsi reittejä joita kävellä, näytti ravintolat joissa syödä, rannat joilla uida. Olimme aivan keskustan tuntumassa, kävelimme paljon nähden upeita rakennuksia, söpöjä sateenvarjokujia, paikallisten rättivaateliikkeitä ja sileäkivisiä rantoja. Söimme raikkaita jäätelöitä, foccaciaa pestolla, mansikoita rannalla ja ruokakauppasushia.
Genova on täydellinen kohde rantaloma-kaupunkilomaa kaipaaville. Siellä ei ole suuria hiekkarantoja, mutta uimaan pääsee kyllä. Löytyy erilaisia kauppoja, pääsee vaeltelemaan vuorille ja kaupunki on ylipäänsä todella suloisen näköinen. Suosittelen!
VENETSIA, Italia
Venetsia on näkemisen arvoinen, mutta vain yhden päivän kohde. Saavuimme sinne aamupäivällä ja illasta jo jatkoimme matkaa, kuten Milanonkin kohdalla. Venetsian pääjuttu olivat kanaalit ja niissä kelluvat gondolit, sekä Pyhän Markuksen aukio hienoine yksityiskohtineen, mutta siinä se. Turistirysäalueen ulkopuolelta löytyi vain kapeita katuja.
Lintukuiskaajateema jatkui tehdessäni tuttavuutta todella kesyn pulukatraan kanssa. Näimme gondoliruuhkan, katselimme isojen laivojen ohi lipumista ja söimme paljon jäätelöä ja jäähileitä, sillä Italian lämpö todella hiosti.
WIEN, Itävalta
Oltiin kuultu äitin kanssa, että Wienissä on kallista, eikä paljoa nähtävää, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Paikanpäällä sain todeta asian olevan toisin; pidin Wienistä paljon. Majoituimme pari yötä hostellissa aivan lähellä asemaa ja kävelykatua, joten kävimme iltaisin syömässä hyvää ruokaa, ei edes sen kalliimpaa. Tietenkin valkoviinin kera, sillä olin koko reissun ajan opetellut juomaan sitä (ei, en vieläkään pidä siitä, mutta menee alas) vaikuttaakseni vähän sivistyneemmältä. Tunnelmaa nosti menossa olevat jalkapallon MM-kisat, joita saattoi katsella samalla syödessään taulutelkkarista ja hurrata hienoille maaleille. Koska söimme aina ulkosalla, saimme myös osamme tupakansavusta (se ei nostanut tunnelmaa).
Wienissä on hienoja kirkkoja (joihin emme liian vähäpukeisina päässeet), vanha maailmanpyörä (kävimme), vaikuttavia graffiteja, paljon kauppoja (olimme vain sulkemisaikaan liikenteessä...) ja hevoskärryjä (kalliita). Tsekkasimme Schönbrunnin linnan ja menimme pienen, halvan hevosajelun.
Minusta Wien on käymisen arvoinen.
Kommentit
Lähetä kommentti