YLPPÄREIHIN VALMISTAUTUMINEN

"Metri metriltä se mäki pienenee" - Matti Nykänen

Ja päivä päivältä psykologian kirjoitukset lähenee, luku luvulta oppikirja lyhenee ja jakso jaksolta kertausvideot syöpyvät mieleen.

On se aika vuodesta, kun abiturientit alkavat juoksennella paniikissa kertauskurssilta toiselle, surffaavat netistä rauhoittavien reseptejä ja lukuvinkkejä, etsivät kauan sitten kadotettua motivaatiota ja stressaavat enemmän kuin on tarpeen. Syksyn ylppärit kolkuttelevat ovelle, mullakin. Onneksi vain yhden aineen muodossa; psykologia (en ymmärrä miten tuun selviämään viidestä aineesta keväällä, mutta olkoon se sen ajan murheenkryyni).

Kesälomalla en ollut vielä luku-urakkaa kerennyt aloittamaan, mutta stressaamaan kyllä siitä, että muut ehtivät lukea. Tilanne kuitenkin helpotti, kun tein kesäloman loppusuoralla 51 päivää käsittävän lukusuunnitelman ja tajusin, että aikaa vielä on. Psykologian äitiyspakkauksen kokoinen oppikirja alkaa tulla päätökseen ja viimeisten viidentoista päivän kertausputki lähestyy.



Oppikirjan lukusuunnitelman tuhertelin bujoon ja olen positiivisesti jopa hieman yllättynyt, että sen noudattamisessa olen onnistunutkin. Kirjan väliin oon kans lajitellut kaikki aiheisiin liittyvät monisteet, mitä kahden vuoden ajalta kertyneistä lippulappusista satuin löytämään.

Psykan kirjan lukemisen rinnalle on nyt lähipäivinä ilmestynyt muitakin kertauslähteitä. Opettaja linkkasi meille Jyrki Rossin kotisivut, joista löytyy tosi hyvät muistiinpanot ja kolkyttuntinen kertaussarja koko psykan opintokokonaisuudesta vlogimuodossa. Ajattelin rykäistä ne ainakin läpi.

Lisäksi kirjaston hyllyt alkoivat kummasti tyhjetä mun osuessa paikalle; kuusi kirjaa varauksessa. Kolme niistä jo sain, ja sanotaan näin että on hullun hommaa ruveta lukemaan kaikkia kuutta jäljellä olevien 21 päivän ajalla. Eikä se ole tarkoituksena; ajattelin, että jos edes osa niistä olisi hyviä ja saisin luettua pari, voisin sisäistää vielä vähän lisätietoa. Loppuja voi sitten selailla ja tutkia vain tärkeimmät jutut. Vaikka mun hippokampus varmaan rääkyy jo tuskissaan "L o p e t a".



Silti vähän tuntuu, etten ole tehnyt tarpeeksi. Kaverit saattaa perua viikonloppumenoja luku-urakan vuoksi, mutta mulla menee ehkä tunti, nyt pari ja max kolme päivässä lukemiseen. Tietenkin on vielä Tabletkoulun psykan kertauskirja tehtävineen mua pelastamassa, mutta opinko kaikkea?

Voisin nyt jakaa muutaman vinkin, sekä itselleni että muille, kuinka (psykan) ylppäreihin tulisi ehkä valmistautua:

1) Kunnon suunnitelma. 
Epämääräisellä "luen tänään vähän ja huomenna niin pitkälle kuin ehdin" -taktiikalla saa vain viime hetken kiireen aikaiseksi. Mun mielestä tehokkain tapa on oikeasti jaksottaa lukeminen kappaleittain, eikä ajallisesti; on vaikeaa ennustaa, kuinka kauan koko kirjan lukemiseen menee, joten on parempi ottaa muutama kappale päivässä -tahtia.

2) Tauot.
Vaikka lukemista olisi moneksi tunniksi, vähintään tunnin välein olisi hyvä pitää edes kymmenen minuutin breikki. Silloin ei saa miettiä luettavaa ainetta ollenkaan, vaan on lupa tehdä mitä vaan muuta; syödä banaani, joogata tai selata Instagramia. Sen sijaan Instagramin selailu ei ole lukemisen aikana hyväksyttävää. Miten sitten itseään saa pidettyä kurissa? Mulla on käytössä Forest-sovellus, johon voi laittaa keskittymiseen vaadittavan ajan. Sinä aikana puhelin ei anna käyttää itseään, sillä muutoin sovelluksessa lukuaikana kasvava kasvi kuolee (toimii mulle!). Sitten kun aika päättyy, puhelin päästää bling-äänen, josta tietää tauon koittaneen ja kavereille saa taas snäpätä ahkerasta opiskelusta (olen ehdollistunut pitämään siitä äänestä; vapauden kilahdus).



3) UNI.
Eiköhän kaikki jo tähänastisessa elämässään ole kuullut kyllästymiseen asti unen tärkeydestä, mutta musta tuntuu että kyllästymispiste ei takaa ymmärryspistettä. Liian moni lukee yhä yömyöhään koulukirjoja viime hetken stressissä. Onhan se totta, ettei nukkuessa tieto, jota ei ole lukenut, maagisesti sinne ilmestykään, mutta kaiken muun kannalta riittävä uni on vain hyväksi. Jo yhden yön valvominen heikentää seuraavan päivän suorituskykyä. Sen sijaan unen aikana synapsit laajenevat ja hermoyhteydet vahvistuvat, eli jo opittu tieto painuu paremmin mieleen. Tämäkin opittua psykasta; ihan hyvä, että kirjoitettava oppiaine antaa itsessään kirjoituksiin valmistavia vinkkejä. JOTEN HÖYHENSAARIA KOHTI NIIN KUIN OLISI JO; ET OLE MIKÄÄN POIKKEUS SÄÄNTÖÖN.

4) Ajatuskartat.
Peruskouluikäisenä vihasin ajatuskarttoja, mutta nyt rakastan niitä. Psykan tiimoilta en ole vielä juuri niitä tehnyt, mutta kertausjakson alkaessa aion kyllä. Tääkin on vinkki, jonka kaikki on jo kuullut, mutta kuullut siksi juuri, että se toimii. Ajatuskarttaa tehdessä joutuu soveltamaan kaikkea aiheesta opittua tietoa ja liittämään asioita yhteen; tuo liittäminenkin on psykologiassa todettu tehokkaaksi oppimiskeinoksi. Kokonaisuuden hahmottaminen aina yksityiskohtiin asti; kuka ei tarvitsisi ajatuskarttaa? Muutamia värikyniä ja asiaankuuluvia töherryksiä sisällyttämällä muistijälki on taattu.

5) Kaikenlainen lisämateriaali.
Nettiaikanamme videot, podcastit, muistiinpanot ja Wikipedia-sivustot ovat parin klikkauksen päässä - miksei käyttää niitä hyödykseen. Kaikki aiheeseen liittyvät elokuvat, meemit, uutiset ja vlogit mitä eteen sattuu kannattaa vilkaista; mitä monipuolisempaa materiaalia, sitä paremmin asiat jäävät mieleen. Esimerkiksi mä katson noita kertausvideoita, ja niitä löytyy varmasti oikeastaan kaikista aineista. Kuuntelin myös joitakin podcasteja ja lainasin kirjastosta kirjoja; mikä vaan oppikirjan lisänä antaa varmasti tukimateriaalia. On kuitenkin muistettava, että erilaiset mielenkiintoiset artikkelit ja tutkimukset joihin netissä voi törmätä eivät aina ole luotettavaa tai uusinta tietoa; jätä siis kaikista tajunnanräjäyttävimmät yksityiskohdat jollekin muulle kuin ylioppilastutkintolautakunnalle.



Lukemisen iloa, niin kokeisiin kuin ylppäreihinkin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ERISTÄYTYJÄ, ÄLÄ JÄÄ PUUN ALLE

INTERRAIL + ROADTRIP 2018, OSA 3

MILTÄ MUN HUONE NÄYTTÄÄ JOULUNA? // BLOGMAS #12