INTERRAIL 2018, OSA 1

"Saksa-Itävalta on mun toinen kotimaa" - Matti Nykänen

Peruutellaanpa pari kuukautta taaksepäin kesäkuun neljänteen, jolloin sekä kesäloma että reilausreissu alkoivat.  Yksitoista maata ja tuntien junassa istuminen synnyttivät monenlaisia tarinoita, kokemuksia ja opittiin myös uutta.

Itseasiassa matkakuvio oli niinkin monimutkainen, että reilattiin äitin kanssa pari viikkoa ja Puolassa läpystä vaihdoin iskän ja veljien asuntoauton kyytiin loppumatkaksi. Äiti taas jatkoi siitä omille teilleen Italiaan auttamaan veljeään muutossa.

Suomesta lähdettiin lautalla Saksaan Travemündeen ja siitä ajettiin asuntoautolla Hampuriin. Siellä poikien (iskä, veljet) ja tyttöjen (minä, äiti) porukat erosivat, toisilla tien päälle ja toisilla raiteille.

HAMPURI, Saksa

Hampuri oli todella kaunis saksalainen kaupunki. Ei ehkä ekana kenenkään matkakohdelistalla, mutta ehdottomasti suosittelen nostamaan sen sinne. Saksan rikkain kaupunki Hampuri on sopivan pieni, mutta varustettuna suurkaupunkimaisella sykkeellä, kauniilla kanavilla ja rakennuksilla.

Hampurissa on asunut aikoinaan paljon juutalaisia, joille oli omistettuna messinkisiä laattoja katukiveyksessä. Laatoissa luki juutalaisen nimi, syntymä- ja kuolinvuosi, sekä mille keskitysleirille hänet oli viety. Oli aika pysäyttävää lukea kadusta, kuka on murhattu ja kuka kuollut rankkoihin keskitysleirioloihin.



Saksan voisi kuvitella olevan järjestäytynyt ja hyvin toimiva. Matkalla saatiin kuitenkin todeta, että Saksan junaliikenne takkuilee pahemmin kuin VR pakkasella. Olimme jo päässeet Hollannin puolelle, kun juna pysähtyi yhtäkkiä. Saimme hetken aikaa ihmetellä, kunnes kuulutus ilmoitti "Der zug ist kaputt!", juna on rikki. Meille luvattiin kahdenkymmenen minuutin odotteluaika.

Kahdenkymmenen minuutin päästä sama toistui.

Ja siitä kahdenkymmenen minuutin päästä sama toistui. Junan ovet eivät auenneet, sähköt olivat menneet katki. Luonnollisesti ilmastointikaan ei toiminut, eivät valot, eivätkä ikkunat olleet aukaistavaa mallia. Junassa oli tunkkaisen kuuma, ilma ei vaihtunut ja happi oli hiukan vähissä.

Kun junassa oltiin kärsitty puolitoistatuntia tuijotellen ikkunasta ohi vilahtelevia satunnaisia pyöräilijöitä (silmään pisti, etteivät pyöräilijät eivätkä edes mopoilijat käyttäneet kypärää!) ja pensaita (se kohta Hollannista jäi hyvin mieleen), viereen pysähtyi toinen juna. Tällä hetkellä siis tukimme jo kaksi raidetta, kolmiraiteisesta sillasta. Lopulta pääsimme vaihtamaan junasta toiseen ovien välille rakennetun sillan avulla ja luulimme ongelmien olevan ohi.

Sen sijaan uusi junamme kuljetti meitä kymmenen minuuttia seuraavalle asemalle ja pysähtyi. Junasta piti tulla ulos, emmekä olleet lähelläkään Amsterdamia. Ohjeita ei annettu, piti itse selvittää, kuinka jatkaa matkaansa.

Päätimme äidin kanssa salavihkaa seurata nuorta paria, jotka olivat myös matkalla Amsterdamiin. Suunnitelma loppui lyhyeen, kun pariskunta kysyi meiltä apua. Otin ohjat käteen, tutkin infotaulua ja totesin "okei, toi menee oikeaan suuntaan, hypätään siihen". Päästiin pari tuntia myöhässä perille.

Junan rikkoutumisen ja myöhässäolon lisäksi siis mitään ohjeita ei saatu, varsinkaan englanniksi, jopa hollantia ja saksaa puhuvat olivat hiukan pihalla. Onneksi kyselemällä ja itse selvää ottamalla hätä ei ole minkään näköinen, mutta ehkä tästä sai hiukan kuvaa Saksan junaliikenteen toiminnasta. Tämä ei ollut yksittäistapaus: Junista vähintään puolet olivat myöhässä, jotkut useita tunteja tai vuoroja oli peruttuna. Saksassa asuva tuttava kertoi, että se on normaalia.



AMSTERDAM & ROTTERDAM, Hollanti

Amsterdamissa jatkui Hampurista alkanut kanavateema; yli sata kanaalia ja tuhat siltaa. Kanavissa oli valtavat määrät asuntoveneitä, sillä aikoinaan asunnoista on ollut pulaa. Kapeiden ja hiukan kallellaan olevien talojen katonrajasta löytyy koukku, jonka avulla muuttokuorman isoimmat huonekalut saadaan sisään ja ulos ikkunan kautta ahtaiden porraskäytävien sijaan.

Amsterdamissa pistivät silmään kukkien ja pyöräilijöiden paljous sekä tuhannet kannabistuotteet; kannabisjäätelö, kannabistee, kannabiskarkit, kannabislimsa, kannabiskeksit, kannabissitä ja kannabistätä.

Hollannin litteys ihastutti, ei mäen mäkeä. Pintapuolisesti maa onkin kaunis ja ihana, mutta siltä löytyy myös pimeä puoli. Paljon prostituutiota ja ihmiskauppaa, huumeita ja murhia. Tavallisen kansalaisen ei kuitenkaan tarvitse olla kovin huolissaan, vaan laittomuudet tapahtuvat hieman syvemmällä, päivänvalolta suojassa.

Maan herkuista mentiin ekana maistelemaan minttuteetä, joka oli kirjaimellisesti kuumaa vettä, mintunlehtiä ja hunajaa. Aivan ihanaa! On joskus saatava testata itsekin tehdä.



Hollannissa majoituksena toimi toinen äidin tuttava, joka hieman kierrätti meitä mm. Rotterdamissa. Se on paikka, johon voisin oikeasti vaikka muuttaa! Vaikuttava kauppahalli, josta sai vaikka minkämaalaista, kokoista ja makuista ruokaa, tuoreita hedelmiä, kahvia, smoothieita... Kummallisia taloja, moderneja taloja, kauppoja, kansainvälisyyttä. Rotterdam siis kaikille vahvana suosituksena!




BRYSSELI, Belgia

Brysselistä (ja Belgiasta) jäi todella ristiriitaiset fiilikset. Löytyy tyylikkäitä EU-rakennuksia, hienoja kirkkoja ja viihtyisiä puistoja, mutta kokonaisuutena kaupunki liioittelematta paikoin haisee, on huonosti pidetty yllä ja todella sekavan oloinen. Purkukuntoisia rakennuksia ja pissanhajua, mutta samalla seassa tärkeitä toimistoja; ei tee vaikutusta.



Saapumisiltana meidän täytyi hakea ilta- ja aamupala äitin kanssa kaupasta, eikä ollut yhdeksää myöhempi, mutta kaikki kaupat olivat jo kiinni. Oli hämmentävää nähdä ruokakauppojen sulkeneen ovensa jo kahdeksalta, kun Suomessa sunnuntainakin kaupat ovat kymmeneen asti auki; varsinkin pääkaupungissa! Löydettiin lopulta pieni minimarket, joka sekin oli oikeastaan kiinni, mutta saatiin vielä onneksi nopeasti ostaa ruokatarpeita. Ehkä näytettiin tarpeeksi säälittäviltä!

Tottakai Brysselissä oli myös kaikkea hauskaa, vaikka yleisfiilis kaupungista ei ollutkaan taivaita hipova. Esimerkiksi maailman turhin nähtävyys Manneken pis, pissaava poika, tuli nähtyä, ja sillä sattui olemaan synttärijuhlat (ainakin pääteltiin näin). Sen ympärillä tungeksi kauheasti väkeä, kaupunginjohtajat olivat sen juurella puhumassa, se oli puettu vaatteisiin ja kukitettu, suuret hahmot tanssivat musiikin tahtiin ja pissapojalle oli oma laulukin. Lisäksi maistoin ekaa kertaa simpukoita ja kävin shoppailemassa, reilusti. Siihen Brysselin kävelykaduilla oli loistavat mahdollisuudet, vaikkakin suuressa väenpaljoudessa.




LUXEMBOURG, Luxembourg

Useimmista maista ihmisillä on mielikuvia ja ennakko-oletuksia, mutta Luxembourgista mulla ei ollut ennakkoon minkäänlaisia mielikuvia, en tiennyt yhtään mitä odottaa! No, tiesin sen olevan pieni, mutta siinä kaikki.

Onneksi tuttavia asui sielläkin, jotka osasivat kierrättää kaupungissa ja näyttää paikkoja. Luxembourgista osa on kirjaimellisesti rotkossa, jota en ainakaan ollut osannut odottaa. Myös järkyttävän korkea hintataso oli yllätys; asunnon vuokra 2000€/kuukaudessa. Hintataso toisaalta komensoituu palkassa, esimerkiksi bussikuski ja lastentarhaope saavat tililleen rapeat kuusitonnia kuussa. Suurin osa Luxembourgissa työskentelevistä ihmisistä kuitenkin asuu sitä ympäröivissä maissa halvemman hintatason perässä.




Myös kapeat kadut, söpöt kahvilat ja aukiot iskivät. Osuttiinpa vahingossa jonkin orkesterin ilmaiskonserttiin, joten istuttiin kahville aukion laidalle kuuntelemaan klassisia.

Luxembourg on käymisen arvoinen, mutta ei ehkä varsinainen lomakohde, jossa olisi hirveästi nähtävää.


Ensi kertaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ERISTÄYTYJÄ, ÄLÄ JÄÄ PUUN ALLE

INTERRAIL + ROADTRIP 2018, OSA 3

MILTÄ MUN HUONE NÄYTTÄÄ JOULUNA? // BLOGMAS #12